Uuden tutkimuksen mukaan nenänpoiminnan ja dementian välillä on yhteys. Vaikka dementian riskitekijöitä on monia, kuten ikä, sukuhistoria, huono ruokavalio, unen puute ja liian vähäinen liikunta, nenänpoiminta voidaan lisätä listaan. Australialaisen Griffith-yliopiston tutkimuksen mukaan huono tapa voi johtaa siihen, että bakteerit kulkeutuvat nenäontelon hajuhermon kautta aivoihin ja luovat merkkejä, jotka ovat "Alzheimerin taudin varoittava merkki".
Tutkimus, joka julkaistiin Scientific Reports -lehdessä helmikuussa, on viime aikoina herättänyt paljon huomiota tiedotusvälineissä sen jälkeen, kun yliopistosta lähetettiin lehdistötiedote, jossa väitettiin, että nenän kaivelu voisi lisätä dementian ja Alzheimerin taudin mahdollisuutta. Professori James St. John, tutkimuksen toinen kirjoittaja ja Clem Jones Center for Neurobiology and Stem Cell Research -yksikön johtaja, sanoi lehdistötiedotteessa: "Olemme ensimmäiset, jotka osoittavat, että Chlamydia pneumoniae voi kulkeutua suoraan nenän kautta aivoihin, missä se voi laukaista Alzheimerin tautia muistuttavia patologioita."
Professori St. John lisäsi: "Nenän nyppiminen ja nenäkarvojen nyppiminen eivät ole hyvä idea. Emme halua vahingoittaa nenämme sisäpuolta, ja nipistely ja nyppiminen voivat tehdä niin. Jos vahingoitat nenän limakalvoa, voit lisätä sitä, kuinka paljon bakteereja voi päästä ylös aivoihin." Toistaiseksi tutkimus on tehty vain hiirillä, ja tohtori St. John toteaa: "Meidän on tehtävä tämä tutkimus ihmisillä ja vahvistettava, toimiiko sama reitti samalla tavalla. Kyseessä on tutkimus, jota monet ihmiset ovat ehdottaneet, mutta jota ei ole vielä saatu päätökseen. Tiedämme kuitenkin, että näitä samoja bakteereja on ihmisissä, mutta emme ole vielä selvittäneet, miten ne pääsevät sinne.
Syö tätä, älä tuota! Terveys puhui tohtori J. Wes Ulmin kanssa, joka on Harvardissa ja MIT:ssä koulutettu lääketieteen tohtori ja tohtori, jolla on tausta bioinformatiikassa, geeniterapiassa, genetiikassa, lääkekehityksessä, konsultoinnissa ja koulutuksessa ja joka ei osallistunut tutkimukseen, mutta selittää tutkimuksen tulokset ja mitä tiedoista on tiedettävä. Lue lisää - ja varmistaaksesi oman ja muiden terveyden, älä jätä väliin näitä varmoja merkkejä siitä, että sinulla on jo ollut COVID.
1 Ihmisillä ei ole vielä näyttöä siitä.
Tohtori Ulm kertoo meille: "Vaikka Griffithin yliopiston ryhmän tutkimus tehtiin hiirillä - eikä ilmiötä ole vielä osoitettu suoraan ihmisillä - heidän havaintonsa ovat kuitenkin periaatteellinen osoitus siitä, että nisäkkäiden nenän limakalvon mekaaninen rikkoutuminen sieraimissa voi tarjota reitin bakteerien tunkeutumiselle ja amyloidi-beeta-proteiinin (eli A β -proteiinin) laskeutumiselle, jota esiintyy Alzheimerin tautiin läheisesti liittyvissä amyloidiplakeissa aivoissa.
Jo aiemmin oli esitetty useita hypoteeseja ja ehdotuksia siitä, että tällainen ilmiö olisi mahdollinen. Kliinikot ja tutkijat ovat jo pitkään olleet tietoisia siitä, että hajuaistista vastaava hajuhermo on eräänlainen "takaovi" keskushermostoon (CNS), joka ohittaa suurimman osan veri-aivoesteen (BBB) anatomisista palomuureista. Hajuhermo on kallohermo, joka on osa erikoistuneiden hermojen ryhmää, joka osallistuu aistimuksiin, liikkeisiin ja autonomiseen kontrolliin (eli sellaisten asioiden kuin sydämen sykkeen, verenkierron ja pupillien laajentumisen tahattomaan säätelyyn, esimerkiksi taistele tai pakene -reaktion kautta ulkoiseen uhkaan).
Toisin kuin valtaosa aivohermoista - jotka saavat alkunsa aivorungosta, joka on CNS:n alempana sijaitseva osa, joka toimii siltana selkäytimen ja aivojen välillä - hajuhermot (yksi kummallakin puolella) saavat alkunsa paljon ylempänä, erikoistuneessa aivorakenteessa, jota kutsutaan hajuhermosipuleiksi. Ne kulkevat sitten sienimäisen rakenteen, nimeltään raajaluulevy, läpi, joka on osa kallon luustoa nimeltä eteisluu, josta ne tulevat nenään."
2 Neurotrooppiset virukset
Tohtori Ulm selittää: "Sekä eläin- että ihmistutkimukset ovat osoittaneet, että niin sanotut neurotrooppiset virukset (virustyypit, jotka voivat päästä aivoihin, vaikkakin useimmiten harvinaisissa tapauksissa), kuten polioon, raivotautiin ja tuhkarokkoon liittyvät virukset, voivat käyttää hajuhermoa kanavana, vaikka hajupolvella on vankat järjestelmät, jotka saavat aikaan immuunivasteen mikrobiologisten tunkeutujien poistamiseksi. Parhaillaan tutkitaan SARS-CoV-2:n, COVID-19:n aiheuttavan viruksen, neurotrooppista potentiaalia ja aivosumun ja muiden neurologisten häiriöiden mahdollisia yhteyksiä samoihin prosesseihin, jotka aiheuttavat anosmiaa (hajuaistin menetystä) niin monilla akuutteja COVID-infektioita sairastavilla potilailla.
Samoin Chlamydia pneumoniae - tutkimuksessa mainittu bakteeri - on tunnistettu mahdolliseksi aiheuttajaksi ainakin joissakin skitsofreniatapauksissa, joiden on tutkimuksissa todettu liittyvän läheisesti aivojen rakenteellisiin muutoksiin, jotka näkyvät esimerkiksi röntgentutkimuksissa. Kun kaikki nämä palapelin palaset laitetaan yhteen, on jo pitkään epäilty, että Chlamydia-keuhkokuumeella tai muilla tartunnanaiheuttajilla voisi olla osuutta Alzheimerin tautiin vahvasti liittyvien amyloidiplakkien kerrostumisessa, ja Griffithin yliopiston tutkijat ovat ensimmäisten joukossa antaneet kokeellista näyttöä fysiologisesta reitistä, joka voi johtaa tällaisiin havaintoihin."
3 Mikä sai tutkijat ajattelemaan, että dementian ja nenänpoiminnan välillä on yhteys?
Tohtori Ulmin mukaan "viime vuosina ja vuosikymmeninä on tehty useita kiehtovia lääketieteellisiä löytöjä, jotka yhä useammin yhdistävät ainakin jotkin kroonisten sairauksien - mukaan lukien monet autoimmuunisairaudet - vaivaamat potilasryhmät hienovaraisiin ja usein arvostamattomiin mikrobien infektioihin tai toimintaan, mikä muuttaa käsitystämme niiden patofysiologiasta ja patogeneesistä (tapahtumien sarja elimistössä, jotka aiheuttavat sairauden). Ehkä klassisin esimerkki on mahahaava, joka on aikoinaan yhdistetty yksinkertaisesti stressiin tai mausteisten tai rasvaisten ruokien nauttimiseen, mutta jonka tiedetään nyt olevan kiinteästi yhteydessä Helicobacter pylori -bakteerin aiheuttamaan ruoansulatuskanavan kolonisaatioon suuressa osassa tapauksista. Tämän havainnon käytännön merkitys on ollut mittaamaton, sillä se tarkoittaa, että suuri joukko mahahaavapotilaita voidaan parantaa tai ainakin hoitaa vakaasti käyttämällä peräkkäin kahta antibioottikuuria (esim. klaritromysiiniä ja amoksisilliinia) ja protonipumpun estäjää (kuten lansopratsolia, omepratsolia tai esomepratsolia) niin sanottuna kolmoishoito-ohjelmana. Vastaavasti kohdunkaulan syövän pääasiallisena aiheuttajana tiedetään nykyään olevan ihmisen papilloomaviruksen (usein piilevä) HPV-infektio. Hiljattain on löydetty kiinteä yhteys multippeliskleroosin ja monissa tapauksissa aikaisemman Epstein-Barr-viruksen (EBV) aiheuttaman infektiivisen mononukleoosin tai, kuten sen vihaa kokeneet koululaispolvet ovat yleisesti tunteneet, mononukleoosin välillä.
On myös yhä enemmän näyttöä siitä, että tyypin 1 diabetes, autoimmuunisairaus, johon liittyy haiman beetasolujen (Langerhansin insuliinia tuottavien saarekkeiden) laajalle levinnyt häviäminen, voi monissa tapauksissa johtua ristireaktiosta, joka johtuu immuunivasteesta tiettyjä enteroviruksia vastaan, erityisesti coxsackievirusta vastaan, joka voi aiheuttaa pysyviä infektioita erityisesti lapsilla. Erityisen merkittävää on tietenkin se, että kahden viime vuoden aikana SARS-CoV-2 - COVID-19:n aiheuttaja - on yhä useammin (ja varsin huolestuttavasti) yhdistetty moniin erilaisiin viruksen jälkeisiin oireyhtymiin ja pitkittyneisiin kudos- ja elinvaurioihin, joilla on tai ei ole virallista pitkäkestoisen COVID:n diagnoosia. Toisin sanoen lääkärit ja tutkijat ovat tulossa yhä tietoisemmiksi hienovaraisista ja ennen aliarvioiduista yhteyksistä tartuntatautien ja kroonisten sairauksien välillä, ja Alzheimerin tauti ja muut dementian muodot herättävät myös kiinnostusta tällaisen etiologian (eli johdonmukaisen, mekanistisen selityksen) mahdollisuuksiin. Lisäksi, kuten edellä todettiin, tutkijat ovat jo pitkään olleet kiinnostuneita siitä, että nenäkäytävät ja erityisesti hajuhermon reitti voivat toimia porttina, jonka kautta patogeeniset mikrobit voivat päästä keskushermostoon. Ja koska nenänpoiminta voi häiritä nenän limakalvojen rakenteellista eheyttä, on sanomattakin selvää, että tutkijat olettaisivat (ja monet ovatkin olettaneet), että tästä johtuvat mekaaniset vauriot voisivat toimia reittinä tarttuville taudinaiheuttajille, jotka vaikuttavat ainakin osittain dementioiden tai muiden hermokudokseen vaikuttavien tautiprosessien patogeneesiin."
4 Kuinka varmoja tutkijat ovat siitä, että nenänpoiminnan kautta leviävät Chlamydia Pneumoniae -bakteerit voivat olennaisesti aiheuttaa Alzheimerin tautia ja dementiaa?
Tohtori Ulm kertoo meille: "Aiheeseen liittyy vielä monia avoimia kysymyksiä ja lisätutkimuksia, ja laajemmin ottaen Alzheimerin taudin ja vastaavien sairauksien (kuten Lewyn kappaleen dementian eli LBD:n) patogeneesi on edelleen jokseenkin hämärä ja selittämätön. Tämän seurauksena tutkijat eivät voi varmuudella liittää paljon mihinkään ehdotettuun syyhyn, puhumattakaan sellaisesta, jolla on vielä hieman heikko yhteys, kuten Chlamydia pneumoniae -bakteerit, jotka seuraavat hajuhermoa keskushermostoon toistuvan nenänpoiminnan seurauksena.
On ollut haastavaa selvittää fysiologisia tapahtumaketjuja, jotka johtavat taudin puhkeamiseen, sekä jatkuvia arvoituksia syistä vs. korrelaatioista (esim. LBD:n Lewyn kappaleen kerrostumista löytyvän alfa-synukleiiniproteiinin tarkka rooli taudin laukaisijana vs. pelkkä yhteys). Tällaisten dementioiden patofysiologia on kuitenkin todennäköisesti monitekijäinen, jolloin nämä bakteerit voivat hyvinkin olla osasyynä ainakin joissakin tapauksissa, jos amyloidiplakit todellakin todetaan vakaasti todelliseksi aiheuttajaksi."
5 Mitä tutkimuksesta kannattaa ottaa opiksi
Tohtori Ulm sanoo: "Toisaalta, kuten muidenkin kiehtovien mutta vielä hieman alustavien tutkimustulosten kohdalla, emme voi vielä täysin ekstrapoloida hiirillä saatuja tuloksia ihmisiin. Nenäkäytävissä ja kanavissa, jotka yhdistävät hiirten hajuhermot (hiirillä) keskushermostoon, on erityisiä anatomisia ja rakenteellisia piirteitä näissä eläimissä, samoin kuin mahdollisesti joitakin eroja hienovaraisissa fysiologisissa tunnusmerkeissä (kuten hajuhermosipulit, joiden osalta on yhä enemmän todisteita vankasta immuunijärjestelmän suojaavasta toiminnasta ihmisillä), jotka voivat aiheuttaa joitakin haasteita sovellettaessa hiirituloksia ihmisiin. Lisäksi käydään keskustelua siitä, ovatko aivojen amyloidiplakit (jotka ovat solunulkoisia kerrostumia) todella Alzheimerin taudin syy-yhteyden lähde vai ovatko ne vain korreloituneita (eli syntyvätkö plakit vain yhdessä taudin kanssa eivätkä aiheuta sitä).
Toisaalta monet tällaiset eläinmalleissa tehdyt havainnot ovat ainakin osittain sovellettavissa ihmisen fysiologiaan ja patofysiologiaan (sairauksia aiheuttaviin prosesseihin), joten niihin olisi epäilemättä suhtauduttava vakavasti ja niitä olisi tutkittava edelleen. Lisäksi tämä tutkimus on tuskin ainoa, joka viittaa mahdollisiin terveysvaaroihin, joita voi aiheutua kaikesta toiminnasta, joka mekaanisesti häiritsee sieraimien hieman haurasta limakalvoa. On olemassa vankkaa näyttöä siitä, että hyvin hoidetut, ehjät ja vahingoittumattomat nenäkäytävät edistävät kokonaisvaltaisesti terveyttä myös ylähengitysteiden ulkopuolella. Toisin sanoen: Meillä on jo lukuisia hygieenisiä, sosiaalisia ja kosmeettisia syitä, joiden vuoksi nenänpoimintaa kannattaa välttää, ja nyt meillä on todennäköisesti vielä yksi terveyteen liittyvä peruste tulla samaan johtopäätökseen!"
