Suuret pikaruokalan franchising-yritykset houkuttelevat franchising-yrittäjiä yhtä paljon kuin asiakkaita. Ja jos suurimpien pikaruokaketjujen massiiviset myymälämäärät ovat osoitus siitä, ne tekevät siinä melko hyvää työtä. McDonald's lupaa yhteistyökumppaneilleen mahdollisuuden "rakentaa perintöä", Wendy's tarjoaa franchising-yrittäjille "tien menestykseen ja mahdollisuuden johtaa" ja Burger King takaa "todistetun liiketoimintamallin, jonka ytimessä on innovaatio ja kasvu".
Joidenkin pikaruokaketjujen liiketoimintamalli näyttää kuitenkin alkavan ja päättyvän franchising-yrittäjän markkinointiin: yhteistyökumppanit otetaan mukaan lupaus alhaisista aloituskustannuksista ja nopeista voitoista, mutta heidät jätetään sitten oman onnensa nojaan, mikä johtaa lopulta koko tuotemerkin epäonnistumiseen.
Seuraavassa esitellään kuusi ravintolaketjua, jotka olivat aikoinaan valtavan lupaavia, mutta putosivat nopeasti pohjalle.
1 Burgerim
2010-luvun lopulla Burgerim oli ilman muuta pikaruokamerkki, jota oli syytä tarkkailla. Vuonna 2016 perustettu ketju laajeni uskomatonta vauhtia ja avasi 200 ravintolaa - ja varmisti 1 200 franchising-sopimusta - vain muutamassa vuodessa. Alan julkaisu Restaurant Business sijoitti ketjun vuoden 2019 Future 50 -listansa kärkeen ja julisti sen "maan nopeimmin kasvavaksi nousevaksi ketjuksi".
Kuten kävi ilmi, Burgerimin menestys oli kuitenkin liian hyvä ollakseen totta. Burgerim muistutti enemmänkin pyramidihuijausta kuin laillista franchising-yritystä, ja se houkutteli kokemattomia toimijoita alhaisilla aloituspalkkioilla ja rahat takaisin -takuilla, mutta tarjosi vain vähän opastusta tai tukea.
Vuoteen 2019 mennessä ketju oli kriisissä, kun franchising-yrittäjät kamppailivat rakennus- ja vuokrakustannusten, hitaan myynnin ja ravintoloiden sulkemisten kanssa. Monet omistajat hyppäsivät laivasta ja päättivät vaihtaa brändiä tai toimia itsenäisesti. Nykyään Burgerim-brändillä varustettuja ravintoloita on jäljellä noin 80, mutta franchising-yritystä ei juuri ole olemassa.
2 Quiznos
Quiznos perustettiin vuonna 1981 Coloradossa, ja se laajeni nopeasti kahden ja puolen ensimmäisen vuosikymmenen aikana, ja 2000-luvun lopulla sen myymälöiden määrä oli jo lähes 5 000. Voileipäketju ei kuitenkaan selvinnyt taantumasta, ja se teki konkurssin samana vuonna, kun se oli joutunut maksamaan 875 miljoonan dollarin lainat vuonna 2014 toteutetun velkarahoitusoston jälkeen.
Vuosien 2007 ja 2017 välillä Quiznos menetti uskomattomat 90 prosenttia ravintoloista ja sen myynti kutistui 1,9 miljardista dollarista 171 miljoonaan dollariin. Quiznosilla on tällä hetkellä noin 170 yksikköä, ja se toivoo voivansa uudistua digitaalisena brändinä Ghost Kitchen Brandsin kanssa tehdyn jakelusopimuksen avulla.
3 Boston Market
Boston Marketin kukoistuskausi oli 90-luvun lopulla, ja sitä rakastettiin paistetuista kanoista, kalkkunasta ja lihamurekkeista. Pikaruokaketju teki ryminän listautumalla pörssiin vuonna 1993, ja sijoittajien kiinnostuksen herättämänä se kasvoi yli 1 100 ravintolaan vuoteen 1998 mennessä.
Quiznosin tavoin Boston Market kärsi kuitenkin jyrkästä laskusta. Supermarkettien aiheuttaman kilpailun lisääntyessä ketjun myynti laski vuosina 1996-1998, ja franchising-asiakkaiden lainoja poistettiin satoja miljoonia.
Pian sen jälkeen Boston Market ajautui 11. luvun mukaiseen konkurssiin, jossa se ilmoitti 283 miljoonan dollarin velat ja sulki 16 prosenttia myymälöistään. Boston Marketin myymälöitä on nykyään enää noin 307. Vuosikymmeniä sitten se oli suurimmillaan yli tuhat ravintolaa.
4 Punainen lato
Red Barn perustettiin vuonna 1961, ja se laajeni nopeasti ensimmäisinä toimintavuosinaan ja kasvoi alueellisesta tuotemerkistä valtakunnalliseksi ketjuksi, jolla on 300-400 ravintolaa 19 osavaltiossa. Se oli suosittu Big Barney- ja Barnbuster-hampurilaisistaan sekä alan ensimmäisistä itsepalvelusalaattibaareistaan.
Varhaista menestystä seurasi kuitenkin nopea taantuminen: liiketoiminta alkoi hidastua sen jälkeen, kun United Servomation osti sen 60-luvun lopulla, ja vuosikymmenen kuluessa Red Barnin osti City Investing Company (Motel 6:n emoyhtiö), joka oli kiinnostunut ensisijaisesti Red Barnin kiinteistöistä ja antoi ketjun kuivua kuiviin sallimalla franchising-asiakkaiden vuokrasopimusten päättymisen. Vuoteen 1988 mennessä Red Barn oli virallisesti lopettanut toimintansa.
5 Burger Chef
Red Barnin tavoin Burger Chef kasvoi nopeasti kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana, mutta hiipui 80-luvulla pikaruokateollisuuden lisääntyneen kilpailun vuoksi.
Vuonna 1957 Indianapolisissa perustettu Burger Chef loi itselleen markkinaraon useilla alan ensimmäisillä innovaatioilla, kuten patentoidulla liekkikeittimellä ja pikaruokien ensimmäisellä lastenaterialla. Ketju kasvoi ilmiömäistä vauhtia, ja sen toiminta laajeni 600 ravintolasta vuonna 1968 yli 1 000 ravintolaan vuoteen 1972 mennessä - ja oli näin iskuetäisyydellä McDonald'sista, jolla oli samana vuonna noin 1 600 ravintolaa.
Mutta kun pikaruokateollisuus muuttui yhä ahtaammaksi (keskilännen kilpailija Wendy's oli tullut paikalle jo vuonna 1969), Burger Chef alkoi horjua. Vuonna 1978 ketju menetti monopoliasemansa lastenruokien luokassa McDonald'sin Happy Mealin lanseerauksen myötä, ja kolme vuotta myöhemmin Hardee's osti sen ja romutti sen.
6 Kenny Rogers Roasters
Vuonna 1991 kantrilaulaja Kenny Rogers perusti yhdessä ravintolaeläinlääkärin ja Kentuckyn entisen kuvernöörin kanssa rotaatiokanaloiden franchising-yrityksen. Ketju oli aluksi hitti laulajan tunnettuuden tukemana, ja se laajeni nopeasti 350 ravintolaan. Kanaketju joutui kuitenkin kilpailemaan KFC:n, Boston Marketin ja muiden kasvavien kanaravintoloiden kanssa. Vuonna 1998 KRR hakeutui konkurssiin ja se ostettiin pois. Ketju päätyi lopulta erään aasialaisen yrityksen omistukseen, ja se jatkaa edelleen toimintaansa noin 400 ravintolallaan.
Tämän artikkelin edellinen versio julkaistiin alun perin toukokuussa 2022. Sitä on päivitetty uusilla tiedoilla.
